Nyt on se aika vuodesta, kun tämä blogi hiljenee.

On aika muuttaa pihalle.  

♥ Tervetuloa mukaan ♥

(klikkaamalla sydänten välisiä sanoja pääset puutarhablogini puolelle)

Edit. 8.5  Päivittelen välillä sivupalkkiin laihdutusprojektin edistymistä tai takapakkeja, jotta pysyn itse kärryillä kokonaistilanteesta. :O) Kun välistä puuttuu maanataita, niin silloin paino on pysynyt grammalleen samana kuin edellisessä punnituksessa.

Lumikellot (Galanthus nivalis) ja kevätsahrami (Crocus vernus) uskaltautuivat esiin muutaman sateisen päivän jälkeen. Ihanat väriläiskät harmaan ja värittömän talven jälkeen ♥ Näillä kukkakuvialla voisin samalla juhlistaa ensimmäisen opiskeluvuoden teorioiden loppumista. Tehtiin just viimeinen tentti, joka meni läpi parilla virheellä. \o/ juhuu! Maanantaina jatkuu taas työssäoppiminen.

♥

Näihin mun kirjoituksiin tuppaa nykyään tulemaan kaikkea sekalaista juttua :O) 

Tässä taas yksi.

 

Tykkään katsella Olgan kotona -ohjelmaa. Halusin hankkia myös hänen kirjansa. Aavistelin, että opuksesta löytyisi vaihtoehtoja kasvispainotteiseen painonpudotukseen ja tutustuttaisiin samalla uusiin resepteihin, joita myös lapset söisivät. Viimeinen ei kyllä onnistunut tänä viikonloppuna. Me aikuiset innostuttiin kesäkurpitsapihveistä, joihin aineet löytyivät jääkaapista. Fetan puute korvattiin raejuustolla. Nami. Kirja on ihanasti kuvitettu ja tunnelmaltaa just kuin Olgan kotona.

Kimpun kukat pelastin harjoitusmateriaaliksi työssäoppimispaikan roskiksesta. Ne ovat jo nähneet parhaat päivänsä. Eivät kelpaa myytäviksi, mutta kelpaavat hyvin mun harjoituksiin. Mä kyllä tykkään, että myös kuihtuvissa kukissa on kauneutta.

Kesäkurpistapihvit ♥ 

Kangaspuilla kutominen ♥

 Tyynyliinan virkattu reunus ♥

Trimmattu terrieri ♥

Sirkuksessa koko perheen kanssa ♥

Tähän viikonloppuun mahtui kaikkea mukavaa. Olisi vielä tehnyt mieli lähteä lintutornille, mutta sateen vuoksi jätettiin se. Lumihanget ovat alkaneet antaa periksi ja osittain on maata näkyvissä. Ensimmäisiä sipulikukkia odotellaan ja kohta päästään taas geokätköille.

Ja Inkalta sain mieltä lämmittävän tunnustuksen. Sydämellinen kiitos Inkalle!

Tunnustus kuuluu jakaa viidelle pienelle, alle kahdensadan lukijan blogille. Koska kokonaislukijamäärää on vaikea arvioida, annan tämän tunnustuksen eteenpäin niille ihanille blogeille, joiden Google reader tilaajia on näkyvissä alle 200. Toivottavasti kukaan ei pahoita mieltään, jos lukijoita on enemmän ♥

Maarit - Garden Of My Dreams

Minna - Mama´s garden

Satu - Kukkaiselämää

Maikki - Maikkila

Piia - Annelivia

Aamuauringon sivellin värittää maan, värit hauraat sulattaa jään.

Mä olen ollut jo jonkin aikaa tosi iloisella ja laulavaisella tuulella. Millään ei meinaa pysyä kengät maassa vaan tekee mieli hypellä. Suvi Teräsniskan biisi soi taukoamatta mielessä ja pursuaa huultenkin välistä ihan pakolla. Yksi syy iloisuuteeni on kevät ja aurinko. Pitkät päivät. Toinen on ystävän kyläily sunnuntaina. :O) Sitä vaan tuntee olonsa kotoisaksi jonkun ihmisen seurassa. Saa ladattua akkuja mukavista keskusteluista. Kolmas on ensi viikon viimeiset tentit tältä lukukaudelta (jes! viikonlopun, kun jaksan vielä pusertaa niin sitten tulee taukoa tieteellisten nimistöjen opetteluun, joka ei ole ollenkaan mun juttu). Neljäs on mukava työssäoppimispaikka. Eikä yhtään haittaa, että päivät on tosi raskaita ja pitkiä, kun porukka on mukavaa ja valoa riittää pitkälle iltaan. 

Tämäkin sotku tuli selvitettyä.

 Esikasvatuksen suhteen on homma karannut käsistä. 

Nikkaroitiin citikkamiehen kanssa taimihyllyjä Yhteishyvän ohjeella. 

Hyllyjä on jo neljällä ikkunalla, mutta lisää tarttis tehdä :O) 

Vaan mistä sitten valo paistaa sisälle?

Viikonlopun vaihtelevissa säissä jäätyivät narsissit pihalla.  

Sisällä kukkii vielä.

 Aamuauringon sivellin värittää maan, värit hauraat sulattaa lumienkelistä perhosen. 

Aina ei mene kuten strömsöössä.

Viime keväänä sain Ilseltä lainaksi pöytäkangaspuut. Mun piti ruveta heti kutomaan, mutta parin päivän aikana pienet sormet ehtivät sotkemaan valmista loimea. Se jäi löysästi roikkumaan toisen puolen reunalangoista. Harmitti, kun en osannut korjata asiaa ja niin puut unohtuivat olohuoneen nurkkaan. Ajattelin, että kokeilen vaikka talvella. Talvi tuli ja meni. Jos nyt sitten. Kiristelin alkusolmuja näiden roikkuvien loimilankojen osalta ja se tuntui toimivan ekat 30cm. Nyt yksi loimilanka kuitenkin kiristää niin, etten pääse työssä eteenpäin. Osaatko sinä neuvoa?  Katkaisenko sen? Puranko kaiken?

Ilsen miehen taidokkaasti käsin tekemä kaidekoukku ja lempivaiheeni, kudelankojen pujotteleminen kaiteeseen (melkein valmista alkaa jo olla tässä vaiheessa).

Tällainen värikkäästi raidoitettu työ etenee jouhevammin mitä useampi sukkula on käytössä. Mulla oli vaan kaksi. Neuletarvikkeista löytyi avaamaton kirjoneulepuolapakkaus, josta tämä idea lähti. Teippasin ohuen riman molempiin päihin kirjoneulepuolan ja tee-se-itse-sukkula oli valmis. Ei mikään kaunis kapine, mutta toimii.

Tämä ei ollut aprillipila.

Mukavaa, kun on neljä peräkkäistä päivää vapaata.

Sällin kummitäti kävi tapiseeraamassa sen puuttuvan seinän. Kiva, että saatiin ammattilaisen apua autotien koukeroihin. Itse en olisi saanut kurveja kohdalleen. Kierrätyskeskuksesta (2e) löytyneet tähtiverhot ei kyllä nyt yhtään sovi huoneeseen, mutta saavat kelvata toistaiseksi.

Tyttärelle suristelin Zigzag -tunikoita. Polle -aplikaatiosta innostuneena kokeilin kissaa. Tämähän alkaa sujua, kun jaksaa harjoitella. Ensimmäisiin kokeiluihin laitoin kankaan nurjalle puolelle irtirevittävää tukikangasta. Tuntuu, että sillä tekniikalla aplikaatiot vain "lerpsahtivat" pois mallistaan. Näihin kahteen viimeiseen olen käyttänyt kiinnisilitettävää, neulospohjaista tukikangasta ja kuvat ovat pysyneet monista pesuista huolimatta mallissaan. Tosin kuvan kohta on hieman jäykempi kuin irtirevittävän tukikankaan kanssa ommellut. Kissakangas on Nosh´in Cute Kitten Pink, interlock ja merenneidot PaaPiin luomupuuvillaa.

Koulussa oli alkuviikolla tämän lukukauden viimeiset kukkasidontatunnit. Opettaja määräsi muodon ja asetelman tekniset vaatimukset. Kukat saatiin valita itse. Koska emme saa sitä astiaa mukaan, jolle koulussa asetelman teemme, eikä minulla ole yhtä matalaa astiaa, näkyy muovikippo ikävästi. Sen ei pitäisi näkyä ollenkaan. Kokonaisuuteen olen kuitenkin aika tyytyväinen. Värit ja kukat on just mun makuun. Laitan piakkoin enemmän yksityiskohtia ja kukkien kuvia puutarhablogin puolelle, mutta nyt on aloitettava kokkaamaan.

Mukavaa pääsiäissunnuntaita!

Palmusunnuntai

Maaliskuu tuntuu hurahtavan kuin siivillä. Nenä kiinni tenttilistoissa on menty. Vielä olisi kaksi isoa tenttiä ennen kesää ja ensi viikolla uusinta maustekasveista. Sen siitä saa, kun luulee osaavansa. Tosiasiassa vain kolme listan kasvia ovat tuoreena tuttuja. Muut ripottelen kuivana pussista. 

Pojat vietti eilisen päivän tossupalloturnauksessa ja me tytöt kässättiin kotona. Koristeltiin oksia ja silputtiin Nelson Gardenin siemenluettelon sivuilta kauniimmat kukkakuvat munanmallisiksi kuvioiksi. Näistä koottiin kukkanauhat pääsiäisen koristeeksi. Laitettiin lisää kukkien siemeniä itämään (tikkuihin tuli väärä päivä, kun mulla on jo pari päivää ollut 20pvä :O] ). Hoksattiin teipata washi -teippiä merkkitikkuihin. Tikut ovat puuta ja suunnittelin niiden maalausta, mutta aika ei tahdo riittää. Teipit voin näppärästi irroittaa sitten, kun taimet ovat tunnistettavan kokoisia eikä nimikylttejä enää tarvita. Jos vaikka sitten syksyllä maalaisin niitä. 

Ihan pikkuisen olen ehtinyt virkatakin. Pommilintu -pipon lisäksi sain tehtyä jämälankapäälisen tyynyyn.  Ohje löytyy täältä.

Mukavaa pääsiäistä kaikille!

Pommilintu -pipo

Novitan ipanat-lehdestä.

Lankana Novitan Miami.

Keltainen ja punainen kirjailu seiskaveikkaa.

Tule jo kevät pipokin olis valmis ;O)

Lahjaheppa

Tytär halusi antaa parhaalle kaverilleen synttärilahjaksi omatekoisen keppihepan, 

sillä ystävä oli kesällä kertonut toivovansa samanlaista kuin tyttärellänikin on.

Muistatteko vielä viime kesäiset kepparitohinat?

Oli tallin rakentamista ja aitausten pystytystä.

Ratsastustunteja ja leirielämää.

Ystävykset tekivät esteratoja, kengittivät keppareita uudenvuodentinoista jääneillä kengillä,

haravoivat ruohoa pilttuisiin ja raahasivat olkipaalin pehmukkeeksi.

Todellista tallielämää siis.

Eihän noin innokkaan heppatytön toivetta voi olla toteuttamatta, eihän?

Tytär piirsi hepanpään kaava-arkille ja siitä lähdettiin ideoimaan. 

Valkoinen loppui kesken ja päätettiin tehdä harmaasta piirto.

Silmät leikattiin askarteluhuovasta.

Ne kiinnitettiin liimaamalla.

Harja tehtiin pitkän tupsun tapaan Novitan Huopasesta.

Ompeluvaiheessa käytettiin hiuspinnejä apuna. 

Näitä hankin joskus Tilkkutexistä, Humppilasta, 

apuriksi tilkkupeiton reunan käsiompeluvaiheeseen.

Minä huristin koneompeleet, citikkamies teki puutyöt ja sälli auttoi täyttämisessä.

Pää kiinnitettiin tuttuun tapaan nippusitein ja suojaksi leikattiin pieneksi menneestä sukasta varsi.

Heppa sain nimekseen Jenny ja lähti tänään ensilaukalle Helsingin suuntaan.

Tamma on kuitenkin palaamassa tyttären hoitotalliin, jossa

tämän ystävän kaksi ostokeppariakin jo on.

Ensi kesästä taitaa tulla uusi heppakesä!