On aika palata hiihtolomalta arkeen. Flunssa vei vuorotellen lapset petipotilaiksi. Tytär sairasti ennen leffaretkeä ja sälli sen jälkeen. Flunssapotilaiden hoitamisen lomassa tuli maalattua puunvärinen lokerikko. Koska lokerikko on liimapuusta juuri tuohon koloon tehty, ei siinä ole varsinaista taustapahvia. Taustapahvin virkaa toimittaa seinä, joka ei kaivannut uutta maalipintaa. Piristeeksi kiinnitin skräppipapereita taustalle.
Nämä pari kirjaa luin viime viikolla. Korvaamaton kertoo käräjäoikeuden tuomari Aamusta, joka tasapainoilee uusperheen arjessa, jossa avomies ei halua lisää lapsia, mutta Aamu haluaisi. Kun hän sitten puolivahingossa alkaa odottaa heille yhteistä lasta, siitä seuraa suuri suru. Kirja oli koskettava lukukokemus. Siinä kuvattiin hyvin Aamun tunteet. Tätä aihetta jäin pohtimaan. Kesä ilman miehiä kertoo toisenlaisen tarinan. Kirjan päähenkilö Mia on kirjoittamista opettava runoilija, jonka aviomies haluaa kolmenkymmenen vuoden jälkeen pitää "paussin". "Paussi" paljastuu kolmekymppiseksi ranskattareksi. Mia vetää murrosikäisille tytöille runokurssia, visiteeraa äitiään vanhaiskodissa sekä tutustuu naapurin pikkulapsiperheeseen. Ja käy samalla läpi omia tunteitaan.
Ehdin virkata muutaman pikku palleron.
Aurinko on välillä lämmittänyt ihanasti! Jo saa pyykit raikkaan tuoksun ulkona. Terassilta on lumi sulanut ja taljan päällä tarkenee hetken istuskella. Laitasella sunnuntaiselta ulkoilureissulta jäänyttä Pizzapannaria.
Sillä sunnuntaina oli molemmat ipanat jo terveitä ja piipahdettiin päiväretkellä Sappeella. Lapsille laskettelukerta oli ihka eka koskaan. Mun viimeisistä laskuista on ainakin 20 vuotta. Pienen alkukankeuden jälkeen vietettiin oikein onnistunut retkipäivä.
Tästä se arki taas alkaa :O)






